Viime viikon pakkaset toivat mukanaan upean tähtitaivaan, jota useat valokuvaajat varmasti innolla taltioivat. Itse lähdin kokeilemaan tätä keskiviikkoiltana raikkaassa -26 säässä Sodankylän lähimetsiin. Oppirahoja maksettiin jälleen, mutta tämä ei haitannut hienon tähtitaivaan alla.

Suurin ongelma pitkillä valotusajoilla kuvattaesssa on selkeästi ihmisen aiheuttama valosaaste. Vaikka sää on kirkas, kylien ja kaupunkien valot heijastuvat yllättävän kauas. En osaa kuvitella kuinka kauas näistä täytyisi mennä, jotta keinovaloa ei näkyisi laisinkaan. Keskiviikon 10 kilometriä ei ollut riittävä.

Toinen muistettava seikka: vaikka voisit välttyä muiden aiheuttamalta keinovalolta, voit tehdä sen aina itse.

Oheisen kuvan etualalla paistattelee tyylikkäästi kameran “valikkovalo” tai kaukolaukaisimen punainen merkkivalo. En ole vielä varma kumpi se näistä on, mutta tätä ei varmasti seuraavissa kuvissa tule olemaan. Huomasin tämän paikanpäällä, mutta ajattelin että sillä ei ole vaikutusta, koska valo sammuu ennen kuvan ottoa tai heti sulkimen auettua. Perusasioita…

Huomio kolme: kunnon hanskoilla pärjäät pidempään

Olen pitänyt sääntönä, että pakkasella kameraan ei kosketa paljain käsin. Kun sormet jäätyvä kerran, on niiden lämpimäksi saaminen todella vaikeaa. Ohutkin kerros estää kylmää siirtymästä kameran rungosta sormiin, mutta tällä kertaa ohuet hanskat eivät ollet riittävät. Uutta pakkaseen soveltuvaa mallia etsitään.

Kuvan toteutuksesta: perinteinen fisu näkymä puiden keskeltä suoraan ylöspäin. Asa 1600, f 2.8 ja 30 sek valotus.

Lue myös seuraavat artikkelit

• Mustikkametsään – Viikon kuva #74
• Öinen tähtitaivas – Viikon kuva #50
• Revontulia kuvaamassa – Viikon kuva #25

Tagit: linnunrata, lumiset puut, metsä, tähtitaivas, valokuvaaminen