Tänään nousi aiheelliseksi kaivaa arkistoista esille muutaman vuoden takaisia pyöräkuvia. Kuvia tarkemmin tarkastellessani ajatuksiini nousi seikkoja, joita salamatyöskentelyssä voisin korjata ja joita muutaman viimevuoden aikana olen toivottavasti perustyöskentelyyni korjannutkin. Oheinen kuva muistutti minua kuitenkin vallitsevan valon tärkeydestä sekä hyödyntämisestä osana salamalaitteilla toteutettua kuvaa. Vaikkakin kuvapinta on sekava ja toteutuksen voisi tehdä järkevämmin, antaa auringon tuoma valo kenties eniten elämää kyseiselle kuvalle.
Kuvaustilanteesta muistan matalalta puiden välistä paistaneen syksyisen auringon, joka loi valoa ja varjoja rinteeseen. Hyppy tapahtui varjoalueella, joka mahdollisti pyöräilijän valaisemisen niin vasemmalta kuin oikealta kahta käsisalamaa käyttäen. Tavoitteena oli pudottaa taustan luonnonvaloa muutaman aukon verran ja nostaa kohde esille valaisemalla se kirkkaammin. Tämä onnistui kohtalaisen hyvin, joskaan kohteen liike ei ole täysin pysähtynyt.
Mitä tekisin toisin? Mielestäni kuva paranisi tiukemmalla syväterävyydellä ja liike-epäterävyyden poistamisella (jota tosin näin pienestä kuvasta on hankala nähdä). Jotta tähän päästäisiin, valitsisin nopeamman valotusajan, eli ylittäisin salamasynkan ja valitsisin ajaksi 1/320 tai 1/400. Tämän mahdollistaa pelkän kohteen valaiseminen, eli kaikki muu kuva-alalla valaistaan luonnonvalolla. Nopeammalla ajalla pääsisin suurempaan aukkoon, joka puolestaan pienentäisi terävyysaluetta ja antaisi salamalaitteiden tehon pienentämisen myötä nopeamman väläyksen. Lopuksi siirtäisin vasemmanpuoleista salamaa enemmän kohteen sivulle, jolloin siitä tulisi leikkaavampi ja näin enemmän piirtävä.
Kuvassa Juho Koivikko – Kalpalinna Bike Park
1/250, f6,3, ISO 200
Lue myös seuraavat artikkelit
Tagit: freeride pyöräily, kalpalinna bike park, kuvaus, salama, vallitseva valo
You can skip to the end and leave a response. Pinging is currently not allowed.
