Sain syksyllä puhelun Slammer -lehdestä koskien kuvauskeikkaa. Kyseessä oli Jaakko Ruhasta kertova juttu, joka kaipasi tuekseen henkilökuvia. Potreteille ehdotettiin Leinosen Jussin oivaltamaa aihetta kaivosmiehestä. Tämä sopi mainiosti yhteen tekstin kanssa Jaakon ollessa vaihtamassa “uraa” lumilautailu ammattilaisesta kaivostyöläiseksi.

Vaihe1: kuvausten järjestäminen
Kuinka tehdä miehestä kaivosmies ilman varusteita ja kaivosta?

Lähtökohtaisesti ajattelin että lampulla varastettu kypärä on tie onneen ja kaikki muu on sovellettavissa. Soitto Rovaniemen Cramolle ja pienen keskustelun jälkeen kypärä luvattiin ystävällisesti lainaan kuvauksia varten. Tätä noutaessani mieleeni nousi kuitenkin epäilys siitä, kuinka kirkkaan keltainen työmaa/metsuri potta toimisi kuvissa, vaikkakin se olisi realistinen. Kypärässä ei ollut myöskään toivomaani valoa, jonka näin tärkeänä yksityiskohtana kuvan kiinnostavuuden kannalta. Ratkaisuksi ongelmaan suuntasin pilailupuotiin ja mukaan lähti musta sotilaan kypärä. Lisäksi hain Motenetistä pyöreän ledivalon sekä mustaa roudarin teippiä ja homma oli taas raiteillaan.

Kuvauspaikan suhteen visioin, että taustaksi riittää tekstuuri sorasta, kalliosta tai kivestä. Koska oikealle kaivokselle ei ollut asiaa, päätin että kuvaus hoidetaan peri Lappilaisessa rakassa Luosto tunturin juurella Jaakon koti maisemissa. Siellähän sitä riittää! Tämän myötä totuus todellisesta kaivostoiminnasta oli kuitenkin menetetty ja rekvisiitan maustamana meillä oli aikalailla valmis mies kullankaivajan ulkoasussa. Noh, aikataulut ovat tiukkoja ja luottamukseni kohderyhmän ymmärrykseen asian todellisesta laidasta eivät olleet kovinkaan suuria, joten nokea nuotiosta naamaan ja menoksi.

Vaihe2: kuvaus
Vähänpä tiesin valaistuksen rakentamisesta pysty rakkaan!

Mikäli suunnittelet kuvaavasi luonnon kivikossa, joka muodostuu pelkistä rosoisista terävistä kivistä, harkitse uudestaan. Toisaalta jos et ole valmis ottamaan kolhuja vastaan sekä rikkomaan kuvauskalustoasi, et voi saada myöskään haluamaasi kuvaa! Sääntö pätee mielestäni hyvin kaikissa tilanteissa.

Kuvaus suoritettiin muutaman kymmenen metrin säteellä ja tiesin tarvitsevani perinteisen lähikuvan, puolilähikuvan sekä kokovartalokuvan. Ongelmaksi osoittautui valaistuksen säätäminen ja suuntaaminen, koska liikkuminen vei paljon aikaa ja jokainen asetelma vaati oman valaistuksensa. Onneksi Jaakko on leppoisa kaveri, eikä kiire vaivannut, joten tästä suoriuduttiin kunnialla.

Vaihe3: lopputulos
Pidätkö/etkö pidä? Miksi näin tai miksi ei jotain muuta?

Lopputulos on itselleni mieluisa. Pidän kuvien yhtenäisestä sinisen harmaasta sävymaailmasta ja kiven muodostamasta tekstuurista taustalla. Tyytyväinen olen myös siihen, että onnistuin toteuttamaan kuvat pitkälti sellaisena kun näin ne mielessäni ennen varsinaista kuvausta. Jokaisella on kuitenkin mielipiteensä ja vapaus kirjoittaa sellainen suoraan tämän artikkelin kommentteihin. Mitä tekisit toisin?