Oheinen artikkeli käsittelee salamakuvausta sekä liikkeen pysäyttämistä hallitusti. Pyöräkuvia on nähty sivustolla jo muutamaan otteeseen, mutta koska ne sopivat mukavasti kesäiseen ajankohtaan ja tarjoavat vauhtia sekä nopeita tilanteita niin käytettäköön niitä jälleen esimerkkinä. Oheista “salamatekniikkaa” voidaan soveltaa tilanteeseen kuin tilanteeseen ja näin pyöräily on vain “kohde” muiden joukossa.

Salamakuvaus on teknistä ja valojen kanssa pelatessa kuvasta unohtuu usein sisältö.  Mitä helpommaksi tekniikka tehdään, sitä enemmän kuvaajalle jää tilaa keskittyä itse tilanteeseen. Yksinkertaisena ihmisenä olen ajan myötä kangistunut muutamaan yksinkertaiseen asetelmaan, joita voidaan kuitenkin varioida eri tarkoituksiin rajattomasti.

Valonlähde

2=3? Salamalaitteen lisäksi sinulla on aina käytettävissäsi vallitseva valo. Vallitseva valo on tärkein elementti kuvassa ja sen määrällä hallitaan koko kuvan sävyalueita. Kuvaa suunnitellessani annan ensimmäisen ajatuksen aina vallitsevalle valolle, sen määrälle, suunnalle ja luonteelle. Salamalaitteet mahdollistavat tämän muuntamisen halutunlaiseksi. Keskipäivän aurinko voidaan siis himmentää miltei täyteen pimeyteen kun taas ilta-aurinko voi toimia kirkkaana päävalona, jonka varjopuolelle annetaan vain hieman täytettä. Mahdollisuuksia on monia.

Salamalaitteet

Salamalaitteen pääasiallisena tehtävänä on vallitsevan valon säätely sekä kuvan kohteen valaisu. Pääasiallisesti sijoitan salamalaitteet vähintäänkin 45 asteen kulmaan kohteesta. Mikäli mahdollista toinen laitteista on vielä jyrkemmässä kulmassa (miltei 90 astetta), jolloin valo alkaa piirtämään kohdetta irti taustasta. Mitä jyrkemmässä kulmassa valo on, sitä kolmiulotteisemmaksi kohde muodostuu.

Liikkeellä vai ilman?

Kameran suljinaika määrittää liikkeen määrän kuvassa – mitä hitaampi valotus, sitä enemmän “vilinää” ja toisinpäin. Liikkeen määrää kuvassa voidaan hallita suljinajan lisäksi salamalaitteella. Salamalaitteen lyhyt valaisuaika pysäyttää liikkeen erittäin tehokkaasti. Mikäli kohteesi on varjossa, saat kameraa liikuttamalla valitsevassa valossa olevat kohteet liikkumaan, kun taas varsinainen kohteesi “jähmettyy” salamavaloihin (kuva 1).  Vallitsevassa valossa kohteesi saa  liikettä ympärilleen, mutta myös salamavalon pysäyttämiä tarkkoja kohtia itseensä.

Yhteenvetona todettakoon, että tyhjentävää tapaa salamakuvaukseen ei ole olemassa. Oheisella perusohjeistuksella pääset kokeilemaan lukuisia mahdollisuuksia, mikä tekeekin kuvaajan työstä mielenkiintoista. Sinä päätät kohteen, kuvakulman, linssin, valon määrän, kohteen valaisun, suljinajan, aukon, herkkyyden… lista on loputon. Kokeilun iloa ja antoisia kuvaushetkiä!

Tänään nousi aiheelliseksi kaivaa arkistoista esille muutaman vuoden takaisia pyöräkuvia. Kuvia tarkemmin tarkastellessani ajatuksiini nousi seikkoja, joita salamatyöskentelyssä voisin korjata ja joita muutaman viimevuoden aikana olen toivottavasti perustyöskentelyyni korjannutkin. Oheinen kuva muistutti minua kuitenkin vallitsevan valon tärkeydestä sekä hyödyntämisestä osana salamalaitteilla toteutettua kuvaa. Vaikkakin kuvapinta on sekava ja toteutuksen voisi tehdä järkevämmin, antaa auringon tuoma valo kenties eniten elämää kyseiselle kuvalle.

Kuvaustilanteesta muistan matalalta puiden välistä paistaneen syksyisen auringon, joka loi valoa ja varjoja rinteeseen. Hyppy tapahtui varjoalueella, joka mahdollisti pyöräilijän valaisemisen niin vasemmalta kuin oikealta kahta käsisalamaa käyttäen. Tavoitteena oli pudottaa taustan luonnonvaloa muutaman aukon verran ja nostaa kohde esille valaisemalla se kirkkaammin. Tämä onnistui kohtalaisen hyvin, joskaan kohteen liike ei ole täysin pysähtynyt.

Mitä tekisin toisin? Mielestäni kuva paranisi tiukemmalla syväterävyydellä ja liike-epäterävyyden poistamisella (jota tosin näin pienestä kuvasta on hankala nähdä). Jotta tähän päästäisiin, valitsisin nopeamman valotusajan, eli ylittäisin salamasynkan ja valitsisin ajaksi 1/320 tai 1/400. Tämän mahdollistaa pelkän kohteen valaiseminen, eli kaikki muu kuva-alalla valaistaan luonnonvalolla. Nopeammalla ajalla pääsisin suurempaan aukkoon, joka puolestaan pienentäisi terävyysaluetta ja antaisi salamalaitteiden tehon pienentämisen myötä nopeamman väläyksen. Lopuksi siirtäisin vasemmanpuoleista salamaa enemmän kohteen sivulle, jolloin siitä tulisi leikkaavampi ja näin enemmän piirtävä.

Kuvassa Juho Koivikko – Kalpalinna Bike Park
1/250, f6,3, ISO 200