Tällä hetkellä tilanne näyttäisi siltä, että valokuvaukset ovat tältä vuodelta pulkassa ja on aika suunnata katsetta tulevaan. Yleisesti tapana on tehdä kuluneesta vuodesta yhteenvetoa ja puhdistaa näin pöytää uudelle.
Tältä vuodelta käteen tuntui jäävän paljon. Tällä en missään nimessä tarkoita rahallisia ansioita, vaan tietotaitoa ja kokemuksia yrittäjyyden sekä erilaisten tuotantojen saralta. Parhaiten asiat oppii edelleen kantapään kautta ja oikotietä onneen ei varmastikaan ole. Tekeminen on paras koulu ja neuvoa pitää uskaltaa kysyä, jotta perille pääsee.
Lappikuva.fi sivuston pyörittäminen on ollut hyvä kanava tehtyjen töiden purkamiseen ja tämän kautta oman tekemisen pohtimiseen. Kasvua on varmasti tullut sisällön suunnittelun ja kirjoittamisen kautta, joka näkyy mukavasti myös kävijätilastoissa ja blogia seuraavien määrässä. Vaikka viimeaikaiset päivitykset ovat liittyneet viikoittaisiin kuviin ympäri Lappia sekä rulla- ja lumilautakuvien julkaisuun, ei tarkoituksena ole ollut antaa vääristynyttä kuvaa tai rajata toimintaa näihin kategorioihin. Kuvaa on tuotettu paljon muillekin osa-alueille ja näistä sekä uusista palveluista seuraa kattavasti asiaa tulevana vuonna.
Tämä vuosi on kuitenkin hyvä päättää itselle mieleiseen asiaan. Joulukuussa julkaistun Hangup 4/2010 kannesta löytyy allekirjoittaneen ottama kuva. Tämä on ensimmäinen kansikuva, johon olen tyytyväinen ja voin myöntää sen myös ottaneeni. Toivon että tuleva vuosi tuo paljon vastaavaa tullessaan ja olen valmis ottamaan uudet haasteet vastaan. Muutoksia on tulossa ja näistä lisää ensivuonna.
Metsästyskuvia ensimmäistä kertaa. Tämän syksyinen linnustus on jo ohitse, mutta palaan aiheeseen metsästyskuvien muodossa. Muiden keskittyessä metsästykseen, seurasin toimintaa kameran linssin läpi ja saaliiksi päätyikin muutamia kuvia niin metsästyksestä kuin syksyisestä Lappi maisemasta.
Lappikuva kuvaa ja kartoittaa kuvauspaikkoja elokuvatuotannoille ja tuotantoyhtiöille Lapin alueella. Kuvaustyö toteutetaan Lapin elokuvakomission toimesta. Elokuvakomission tavoitteena on lisätä alueella toteutettavien tuotantojen määrää sekä tarjota palveluita tuotantoyhtiölle. Katso kuvia matkan varrelta.
Kuvareportaasi tyyliset kuvaukset ovat jääneet viimeaikoina vähemmälle. Toisaalta kevään tapahtumakuvaus on tätä parhaimmillaan, mutta jotenkin tämä on kuitenkin löysempää kuvaamista kuin tiettyyn kuvamäärään asioiden tiivistäminen. Muutaman kesän takainen tivoli sarja muistutti asioiden kiteyttämisestä ja kuvausympäristön yksinkertaistamisesta.
Tänään mieltäni askarruttavat tyylisuunnat. Tulisiko valokuvaajan olla erikoistunut johonkin tiettyyn kuvaustyyliin tai kuvausaiheeseen? Omalta osaltani tiedän, että kuvaukseni juuret ovat nopeissa lajeissa ja kiinnostukseni valoukuvaukseen on lähtöisin omista harrastuksistani. Ovatko urheilukuvaajat sitten urheiluharrastajia? Ja hääkuvaajat hääharrastajia…
Kuvauksen “alalajeja” on moneen ja kuvaajahan voi olla vaikkapa:
Lehtikuvaaja
Muotikuvaaja
Urheilukuvaaja
Tuotekuvaaja
Tilakuvaaja
Tapahtumakuvaaja
Mainoskuvaaja
Muotokuvaaja
Luontokuvaaja
…
Kun tähän lisätään vielä paikkakunta, alkaa soppa olla valmis:
Rovaniemi
Levi
Kittilä
Ylläs
Saariselkä
Pyhä-Luosto
Kemijärvi
Salla
Ruka – Kuusamo
Syöte
…
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että tiettyyn tarkoitukseen kannattaa valita valokuvaaja, joka varmasti hallitsee kyseisen tyylisuunnan. Jos tapahtuma järjestetään Levillä ja siihen tarvitaan tapahtumakuvaaja, uskon että tapahtumakuvaaja Kemijärvi voi olla parempi vaihtoehto kuin tapahtumakuvaaja Kittilä. Koska Lapissa välimatkat ovat erittäin pieniä, on mielestäni väärin ajatella että matkakustannuksissa säästetyt eurot korvaavat heikomman lopputuloksen kuvissa.
Oletko kuullut puhuttavan “muoti oksista”? Tämä on tuttu termi lumilauta- sekä urheilukuvauksesta muutaman vuoden takaa, jolloin jokaisessa kuvassa etualalla oli puu tai oksa. Käytännössä tällä saavutettiin syvyyden ja tilan illuusio tuomalla jotain tarkennuspisteen ja kameran väliin. Tekniikassa muodostetaan siis yksinkertaisimmillaan epätarkka alue, joka luo kuvaan syvyyden ja ohjaa katseen kohteeseen.
Olen usein huomannut omassa kuvaustavassani tarvitsevani juurikin kyseistä keinoa saavuttaakseni kuvaan tilan tuntua. Ongelmaksi koituu kuitenkin se, kuinka tämä voidaan piilottaa, jotta se ei ole liian ilmeinen. Toisinsanottuna en haluasit tehdä näin, mutta en tiedä vielä muutakaan tekniikkaa, jolla kyseisen lopputuloksen voisin saavuttaa. Kuinka ottaa siis kuvia ilman että toteutus olisi tavanomainen? Valokuvaajan arkipäivän pohdintaa… Ideoita? Ajatuksia?
Viikon kuvan valaisutekniikasta: Aurinko pilviverhon läpi etu vasemmalla muodostaen varjopuolen lankkuihin. Salama pyöräilijän oikealla puolella miltei 90 asteen kulmassa alaviistosta.
Syyskuun lopulla sain mielenkiintoisen toimeksiannon kun Lapin yliopiston Arktinen keskus vietti 20-vuotis juhliaan 29. syyskuuta. Tehtävänä oli taltioida tapahtumat tuoden esiin tunnelmia sekä päivän kulkua kuvareportaasin omaisesti. Arktinen keskus sijaitsee Arktikum -talossa, joka on yksi Rovaniemen tunnetuimpia käyntikohteita. Näin ollen tiedossa oli mielenkiintoinen tapahtumakuvauskeikka Rovaniemellä…
Oheinen valokuva on otettu Pyhätunturilla keskitalvella 2008. Tykkylumi (& tykkilumi) muodostaa usein mielenkiintoisia kuorrutuksia niin puiden kuin muidenkin tunturissa olevien rakenteiden päälle. Kyseisenä päivän Pyhätunturin alaosa oli usvan peitossa, mutta ylös noustaessa keskitalvella muutaman tunnin esillä oleva aurinko valaisi maisemaa kauniisti. Hieno hetki valokuvalle.
Tarinan opetus ei ole kuitenkaan valon löytäminen, vaan kameran mukana pitäminen. Pidän usein harrastuksissani mukana tilanteeseen sopivaa kameraa. Edellytyksenä tälle on pieni koko ja helppo käytettävyys. Lisäksi suosin filmiä niin kameran kestävyyden takia, kuin turhan räpsimisen välttämiseksi. Useimmissa tapauksissa kamerana toimii Lomo LC-A, jonka säädettävän aukon ja tarkennuksen lisäksi jälki on niin huonoa, että se on hyvää. Käytännössä siis riittävä määrä vinjetointia ja jyrkkyyttä. Tarkoituksena ei ole missään tapauksessa saavuttaa maksimaalista kuvanlaatua, vaan jokseenkin summittaisia muistoja tapahtumista ja tilanteista nopeasti ja helposti.
Mieleeni on jäänyt vahvasti opettajani Jaakko Heikkilän kehotus “Antakaa vain mennä!”. Tämä on loistava ohje valokuvaajalle ja se jää itselläni usein tekniikan ja laadun jalkoihin. Kuvissa saa olla liikettä, epätarkkuutta, rakeita, naarmuja ja roskia – elämää!
Rovaniemen ympäristöä kuvattaessa valokuvaaja kohtaa usein tosiasian, jossa Jätkänkynttilän silta nousee tunnuksenomaisena maamerkkinä kuvauskohteiden kärkisijoille. En tiedä onko kyse mielikuvituksen puutteesta, kohteen helposta saavutettavuudesta Rovaniemellä vai jatkuvasti sillan ympärillä muuttuvasta Lapin luonnosta. Joka tapauksessa jostain syystä löydän itseni usein kameran kanssa sillan ympäristöstä.
Haasteelliseksi Jätkänkynttilän sillan kuvaamisessa tekee uusien kuvakulmien ja ulottuvuuksien löytämisen. Kuvakulmien ollessa rajallisia on kuvaajan syytä keskittyä ympärillä tapahtuviin asioihin, mittasuhteisiin, nopeasti muuttuviin sääolosuhteisiin, aamu- / iltavaloon sekä Lapin vuodenaikoihin.
Inspiraatiota omaan siltakuvausprojektiisi voit hakea mm:
